Antilooppi

Koko loppu viikko tulikin sitten tehtyä veistosta. Sain perjantaina ison version patsaasta valmiiksi ja olen tyytyväinen että isomman version tein. Tosin tieto siitä että vielä isompaa pitäisi tehdä kuulostaa hauskalta.

Pienoismallin kanssa ei kyllä aina ole ollut helppoa. Milloin sarvet ovat missä sattuu, missä kaula on väärässä asennossa tai että otukselta puuttuu massaa. Tai sitten sitä on liikaa. On pelottavaa huomata että opettaja näkee jo noinkin pienestä heikkoudet,vahvuudet ja salaiset mieltymykset esim. savensiloittamiseen ja näpräilyyn.

Antiloopin tukiranka on harjäterästä jonka itse taoin mielestäni hyvään asentoon. Totuus oli kuitenkin se että loppu vaiheessa antilooppini sairaistui anoreksiaan ja sen selkäranka näkyy ikävästi. Ohessa kuvia pulleista ja ei niin pulleista hetkistä. p.s Sarvia täytyy kyllä korjata vielä ne näyttää meinaan huonolta :P